Hassua, että juuri tämän kahden viikon aikana tulin kuitenkin tehneeksi
myös muutaman käännöksen. En työnä, vaan ystävän apuna sinne tänne. Käännöksiä
oli kaikkiaan kolme: adoptiohakemuksen suositusliite, väitöskirjan tiivistelmäsivu
ja kilpailukappaleen sanoitus. Jälkimmäinen yllätti, se oli suomesta englantiin
päin, ja yllätyin miten mahdollista
sekin oli. Tuli mieleen, että seisahduksissa oleville omille sanoituksillekin
voisi hakea uutta vauhtia vaihtamalla kieltä. Kaikkea sitä. Enpä ole ennen
tullut ajatelleeksi.
Lukurintamalla
olen kahlaillut fysiologia-anatomiaosuuden kertaalleen läpi ”väärästä”
kirjasta. Pänttäämättä ja liikoja miettimättä, pelkästään ihmetellen. Aihepiiri on minulle
niin uusi, että kevyempi lähestyminen on hyvä alku. Tutkimme eskarilaisen
kanssa pitkään kaavakuvaa kuusivuotiaan leukaluusta, joka on suorastaan
pakkautunut täyteen hampaita: maitohampaiden alla uinuu komea rivi eri
kehitysvaiheissa olevia pysyviä hampaita. Lopulta laitoin (todennäköisesti) varsinaisen
fysiologia-anatomiakirjan tilaukseen. Hintava opus. Nyt ollaan siis jo astetta
vakavammissa aikeissa! Uskaltauduin jokin aika sitten myös vihdoin soittamaan
tiedekuntaan ja kyselemään edellisen tutkinnon osien hyväksiluettavuudesta sekä
muutenkin logopediaopintojen kulusta. Puhelu oli mukava ja rohkaiseva.
Näillä
mennään.
Kiitos kaunis taas sisällöntuottajalle!
VastaaPoista