lauantai 3. tammikuuta 2015

Niskalenkki latinasta

Suurimpia riesoja ja lukemisen hidastajia anatomia- ja fysiologiakirjassa on latinankielinen terminologia. Sain tähän ongelmaan kullanarvoisen vinkin serkultani: hän oli sairaanhoito-opinnoissaan Uppsalassa lukenut pitkät litaniat anatomian latinankielistä sanastoa mp3-soittimeen, ja opetellut sanaston kuuntelemalla. Latinasta ruotsiksi.

Tuumasta toimeen, ja konsti käyttöön. Olen nyt selannut anatomiakirjaa ja poiminut latinankielisiä nimityksiä. Niitä on paljon. Ennen koealueen puoliväliä käsissä on 13 käsinkirjoitettua puoliarkkia. Kappaleet, kuvatekstit, kaaviokuvat, taulukot, poikkileikkaukset, kaikki käytännössä keskittyvät latinankielisen terminologian kahlaamiseen. Olen poiminut nimityksiä riippumatta toistosta; kokonaisuuksittain ja käsinkirjoittamalla, excelöimättä. Käsinkirjoitus piirtää sanat paremmin näkömuistiin.

Aluksi työsarka tuntui loputtomalta, mutta pian termeihin alkoi tulla tuttuutta. Suuntaa ja sijaintia ilmaisevat anteriorit, posteriorit, dexterit ja sinisterit yhdistettyinä lihaksia, jänteitä, suonia ja hermoja nimittäviin musculoihin, ligamentumeihin, venoihin ja nerveihin alkoivat toistuessaan muodostaa kauniita, loogisia nimiä. Pääsanat ovat monesti tuttuja latinan lainoja muissa kielissä: nasalis, dens, cranium, palma, pectoralis. Useiden kohdalla syttyy ajatus "niin tietenkin".

Kiitos serkkuseni, tämä oli hyvä!!


Eilinen iltayö perheen nukkuessa meni kuin siivillä.