maanantai 25. elokuuta 2014

Viidakossa

"Ja vaiks sä kynnät mielelläs
sun pitkää suoraa sarkaa
niin koita välil vierailla viidakos..."


Heräsin tänä aamuna kello 4.40. Varmuuden vuoksi jo puolta tuntia ennen lähtöä, joka sekin oli varmuuden vuoksi aikaistettu parillakymmenellä minuutilla. Mies, jolla on kymmenen vuoden kokemus aamuvuoroihin lähtemisestä, epäili, etten onnistuisi lähtemään herättämättä muuta perhettä. Mutta onnistuin. Tai no kyllähän hän oli havahtunut, mutta sai kerrankin kääntää kylkeä. Hänen jäljellä olevat kaksi kesälomaviikkoaan kuluvat nyt koti-isänä.

Olen siis tästä päivästä lähtien kaksi täyttä viikkoa töissä välialanduunissani, joka on itse asiassa armaani työpaikalla. Minulle täydessä viidakossa. Tässä muutamia asioita, jotka koin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni: Ajoin autolla työpaikalle. Sain kuvallani varustetun kulkukortin. Leimasin itseni töihin. Lunastin nipun lounasseteleitä. Söin lounaan työpaikkaruokalassa. Ja tietysti kaikki itse työhön kuuluva. Ja voi, kaikessa uutuudenhuumassa minähän olin kuin huvipuistossa! Koko päivä kului hujauksessa, enkä varmasti muista puoliakaan oppimastani, mutta eipä huolta, perehdyttäjä seuraa touhujani opetuskuulokkeilla ja neuvoo tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tästäkin toopeiluajasta saan täyden palkan.

Merkittävin ero työpäivässäni tuntui työajan jälkeen. Olin pirteä kuin peipponen. Oli hauskaa konkreettisesti matkata kotiin sen sijaan että olisin vääntäytynyt ylös työpöydän äärestä, ja olisinkin siltä istumalta voinut uppoutua pääsykoekirjoihin. (Teoriassa, tosiasiassa ryhdyin laittamaan ruokaa!) Mutta ratkaisu tehdä työnä jotakin aivan muuta tänä aikana kun luen pääsykokeeseen, on ehdottoman oikea. Istumisen sijaan vietän työpäivän seisten, kävellen, kumarrellen, kurkotellen, kiskoen, nostellen.

Tätä lisää! Heti huomenna!


torstai 21. elokuuta 2014

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Selvitystilassa

Käsi ylös kenellä on joskus, edes pikkuisen, mennyt hermo, palanut käämi, ottanut päähän tai käteen Kelan kaavakkeiden äärellä? Edes liitteiden kokoamisessa? Yrittäjälle Kelan hakemukset ovat todellista herkkua. Ja nyt kyse oli vain lapsen yksityisen osapäivähoidon järjestämisestä kunnan ostopalvelupäiväkodissa. Eli keskimmäisen pääsystä hoitoon esikoisen eskarituntien ajaksi klo 8 - 11.45. Pienimmäinen jatkaa kotihoidossa. Taas sadannen kerran voin vain kiittää sitä päätöstä, että olen aikanani ryhtynyt käyttämään kirjanpitäjää. Tuloslaskelma ja tase, on. Viimeisin veroilmoitus, on. Yrittäjän tuloselvityslomakkeen sain rämpiä läpi omin voimin, mutta tarvittavat tiedot olivat helposti poimittavissa viimeisimmästä tasekirjasta.

Yritystoiminta on siis keskeytyneenä, mutta olen silti yrittäjä, vaikkakin kohta osa-aikainen työntekijä. Aikuisopintotukea hakiessa yrittäjän osa on se tyypillinen, eli lohduton. Palkansaajia koskevan kauniin palkkaa ja tuen määrää esittävän taulukon alla todetaan ykskantaan: "Yrittäjän aikuiskoulutustuki on aina perusosan suuruinen." Aikuiskoulutustuen saamiseksi hakijan on täytettävä kaikki alla olevat ehdot:

Aikuiskoulutustukea voi saada omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuva aikuisopiskelija, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja joka
  • on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta ja
  • on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua ja
  • jää palkattomalle opintovapaalle yhdenjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi tai opiskelee lyhyemmillä opintojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja
  • ei saa opiskeluun muuta tukea.

Voi olla, että pystyn hakemaan aikuiskoulutustukea myös työntekijänä, onhan minulla uunituore työsopimus, joka varttuu vähintään vuoden ikäiseksi ennen opiskelun alkua. Viimeinen kohta sen sijaan täyttyy tänä päivänä leikiten. Nykyhallinnon mielestä ihmisen kuuluu opiskella elämänsä aikana vain yksi korkeakoulututkinto. Niin mistä lähtien? Edellisvuodesta. Säästötoimi. Ihmettelen vain, miten tämä käy yksiin kovasti korostetun työurien pidentämisen kanssa!

Tulevista uusista opiskeluvuosistani muodostuu siis todellista tasapainoilua opiskelun ja työn välillä. Ja parin-kolmen muun muuttujan. Olkoon niin, kunhan vuorokaudessa riittää tunteja. Voiko niitä anoa lisää jostakin?