Viidestoista yö

Olipa erilainen kaksiviikkoinen! Ensimmäinen viikko meni aamuvuorossa, ja toisen viikon työvuorot tulivat tipoittain. Välissä oli pari vapaapäivää, ja viimeisen tämän rupeaman vuoron tein lauantaina. Maanantaina vuoro vaihtuu sitten kotona – mies palaa töihin ja minä jään lasten kanssa kotiin. Seuraava lauantaivuoro on kyllä jo sovittuna.

Hassua, että juuri tämän kahden viikon aikana tulin kuitenkin tehneeksi myös muutaman käännöksen. En työnä, vaan ystävän apuna sinne tänne. Käännöksiä oli kaikkiaan kolme: adoptiohakemuksen suositusliite, väitöskirjan tiivistelmäsivu ja kilpailukappaleen sanoitus. Jälkimmäinen yllätti, se oli suomesta englantiin päin, ja yllätyin miten mahdollista sekin oli. Tuli mieleen, että seisahduksissa oleville omille sanoituksillekin voisi hakea uutta vauhtia vaihtamalla kieltä. Kaikkea sitä. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi. 

Lukurintamalla olen kahlaillut fysiologia-anatomiaosuuden kertaalleen läpi ”väärästä” kirjasta. Pänttäämättä ja liikoja miettimättä, pelkästään ihmetellen. Aihepiiri on minulle niin uusi, että kevyempi lähestyminen on hyvä alku. Tutkimme eskarilaisen kanssa pitkään kaavakuvaa kuusivuotiaan leukaluusta, joka on suorastaan pakkautunut täyteen hampaita: maitohampaiden alla uinuu komea rivi eri kehitysvaiheissa olevia pysyviä hampaita. Lopulta laitoin (todennäköisesti) varsinaisen fysiologia-anatomiakirjan tilaukseen. Hintava opus. Nyt ollaan siis jo astetta vakavammissa aikeissa! Uskaltauduin jokin aika sitten myös vihdoin soittamaan tiedekuntaan ja kyselemään edellisen tutkinnon osien hyväksiluettavuudesta sekä muutenkin logopediaopintojen kulusta. Puhelu oli mukava ja rohkaiseva.

Näillä mennään.