Lukusuunnitelma

Pienimmäinen kävi eskarin joululomaa edeltävänä perjantaina ensimmäistä kertaa tutustumassa päiväkotiin. Ratkaisuna tämä tuli vähän äkkiä, mutta näin on, tammikuussa alkaa uusi maailmanaika. Puolitoistavuotiaskin aloittaa päivähoidossa, ja minä alan tehdä enemmän töitä sekä edetä tositarkoituksella lukusuunnitelmassa, jonka laadin tutustumisaamun aikana.

Valintakoekirjat ovat siis varmistuneet, ja ne ovat ne, jotka olin hankkinut. Puhuva ihminen - puhetieteiden perusteet (Otava) ja Anatomia ja fysiologia - Rakenteesta toimintaan (Sanoma Pro). Lukusuunnitelma on kahden kuukauden pituinen. Jaoin koko aineiston sopiviin, kerralla omaksuttaviin kokonaisuuksiin. Käytin samaa tekniikkaa aikoinani ylioppilaskirjoituksissa ja nautin kovasti "kuin itsestään" etenevästä lukemisesta. En ole koskaan lukenut mihinkään kokeeseen tai tenttiin kahlaamalla koealueita useaan kertaan. Jotkut puhuvat lukukierroksista. Oppiminen on yksilöllistä. Minä en hyödy tismalleen saman tekstin tankkaamisesta moneen kertaan. Eri lähteistä voi olla hyödyllistä kerrata samoja aiheita eri sanoin ja painotuksin. Ihmisen anatomia on löydettävissä monin eri tavoin havainnollistettuna. Tietyn tyyppiset sisällöt taas täytyy vain erikseen painaa mieleen. Niille on parasta keksiä mahdollisimman hulluja, mielellään visuaalisia tai törkeän omakohtaisia muistisääntöjä, jotka eivät häviä päästä kulumallakaan.

Aineistoa selatessa huomasin, että olen kiinnostunut sisällöistä ainakin kolmella tavalla. Äitinä ja ihmisenä voisin lukea lapsen kehityksestä, jokeltelun vaiheista, puheen oppimisesta, lukivaikeuksista ja ihmiskehon ihmeistä pelkästä tiedonhalusta. Kielityöläisenä ja erityisesti puhekielen ja fiktion suomentajana löysin Puhuvasta ihmisestä yllättävän paljon tuttua tai muuten kiinnostavaa sisältöä puheen tuottoon ja tallentamiseen liittyen: artikkeleita akustiikasta, artikulaatiosta, vieraan kielen ääntämisestä, iän ja tunteiden vaikutuksesta puheääneen sekä visioita konetulkkauksesta voisin lukea iltalukemisena ilman tulevaa koettakin. Yllättävin yhteys artikkeleilla ja omalla nykytilanteella löytyi kuitenkin välialanduunista. Kerääjän keskeisin työväline turvakenkien ja ripeiden liikkeiden lisäksi on puhekeruupääte. Käytän siis lauantaivuorossani puheentunnistusta hyödyntävää puhekäyttöliittymää, kun huruutan pitkin käytäviä ja kuuntelen kuulokkeesta koneäänen luettelemia hyllypaikkoja ja kuittaan niitä tunnistenumeroilla ennen tavaran kyytiinottoa. Sattuipa tuokin. Muussa tapauksessa koko puheteknologian luku olisi jäänyt minulle melko kaukaiseksi.

Voiko tässä enää muuta kuin ryhtyä lukemaan?!

Mitä jos en pääse?

Mies kysyi mitä aikoisin tehdä, jos en pääse opiskelemaan puheterapeutiksi. Mietin hetken, ja vastasin, että riippuisi siitä, mikä fiilis pääsykokeesta olisi jäänyt. Eli aikoisinko hakea uudelleen, vai olisiko se niin sanotusti siinä.

Välialantyössä on ollut aikaa ajatella. Jos en saa opiskelupaikkaa, mutta aikoisin hakea uudelleen, viettäisin seuraavan talven edelleen osa-aikatyössä ja jonkinlaisella osittaisella hoitovapaalla. Pienin olisi edelleen alle kolmevuotias, ja vanhin lapsista ekaluokkalainen, joten jonkinlainen osa-aikailu olisi jopa tarpeellisempaa, kuin uuteen kuvioon säntääminen. Voisin tehdä tämän valinnan vaikka saisin opiskelupaikankin. Ehkä lykkäisin opintojen aloitusta vuodella? Osa-aikatyö voisi olla välialanduunia, tai käännöstöitä. Dubbikäännöksiäkin on ollut ikävä. Ei tietokoneen ääressä istumista, ei silmien väsymistä, eikä migreenikohtauksia, mutta satumaailmoja, ääniä ja tunnelmia. Piirrettyjä tyyppejä, jotka juttelevat suoraan korvaan, ja joiden jutut käy läpi niin monta kertaa, että osaa valmiit vuorosanat ulkoa. Hahmoja, joiden äänensävy ja luonne tulevat niin tutuiksi, ettei sopivaa suomennosta tarvitse hakea. Karikatyyrejä, joiden ilmeistä ja eleistä syntyy omaa päänsisäistä sekopäähuumoria. Ammattitaudin oireita. Olen vasta äskettäin vähän hellittänyt korviani lasten katsoessa lastenohjelmia. Mutta vain vähän.

Jos en saa opiskelupaikkaa, enkä aikoisi hakea uudelleen, olisin uusien valintojen edessä. Vaihtoehtoina olisivat ainakin käännöstyön jatkaminen, tai oikea työnhaku nykyisellä tutkinnolla. Että tässä olisi nyt yksi tämmöinen FM, tarvitseeko kukaan? Anyone? Sitä vaihtoehtoa en ole vielä koskaan ajatellut ihan vakavasti. Tähänastinen työelämä ei ole papereita kysellyt, olen vain mennyt kiinnostus ja tekeminen edellä. Tai on, välialanduunin haastatteluun sain tuoda todistukset mukanani. Rasti seinään, ensimmäinen kerta kun niitä kysyttiin! Kaiketi vain tarkistus että ne ovat olemassa, etten ollut sepitellyt omiani rekrytointikaavakkeeseen. Hauska ne oli kuulema nähdä.

Jos jatkaisin kääntämistä, täytyisi työ ainakin järjestää pois kotoa. Tähän asti parasta aikaani yrittäjänä on ollut vaihe, jossa pidin kodinulkopuolista työhuonetta kivenheiton päässä sekä kotoa että lasten hoitopaikasta. Sain lähteä aamulla töihin. Tai illalla, sattui sitäkin. Muutimme kesällä uuteen kotiin, enkä kodin mukavuudesta huolimatta halua tehdä tästä työpaikkaa. Työhuoneen löytäminen nykyiseltä paikkakunnalta ei varmasti olisi sen vaikeampaa kuin edelliseltäkään, ehkä edullisempaa jopa.

Vaihtoehtoja siis on. Ykkösenä luonnollisesti että saan paikan suit sait. Mutta kun nyt kerran kysyttiin.

Kiitos ja anteeksi!

Tulin viime viikolla kotiin myöhäisestä iltavuorosta puoli kolmelta yöllä. Oikeasti sopimani vuoro olisi päättynyt klo 24, mutta minulle kävi moka, josta seurasi sotkua, hävikkiä, ylimääräistä vaivaa, ja jonka korjaamiseen kului rutkasti aikaa. Kaikki kuitattiin kuitenkin sanomalla, jokaiselle käy joskus näin!! Kaiken kukkuraksi koko hässäkän selvittämiseen kulunut aika leimautui minulle ylityönä ja yötyönä. Ehdotukselleni merkitä työaikani päättyneeksi sotkun alkuun naurettiin makeasti. Ja olin tosissani. Hyvä että sulla oli aikaa jäädä. Kiitos, palkkatyö.

Ammatinharjoittajan, yksinyrittäjän, käsityöläisen, työstä saama korvaus on täysin suoritusperusteinen. Olen elänyt asian kanssa käytännössä koko tähänastisen työurani ja ajatusmaailmani on sen mukainen. Olisin palkkatyössäkin yllättävän valmis täyteen provisiopalkkaukseen. Nykyisessä osa-aikatyössäni on myös suoriteosa, mutta omat suoritukseni eivät taida vielä riittää edes siihen. Sen sijaan olen häkeltynyt työnantajan panostuksesta minuun työntekijänä. Kaikki syntyneet kulut näkyvät minulle räikeinä huutomerkkeinä. Työvaatteet! Vakuutukset! Palkanlaskennan kulut! Toimitilat! Työvälineet! Perehdytys! Ja nyt vielä se sotku. Välialanduuni on minulle myös ehdottoman hyvä työelämän koulu.

Perimmiltään on aika hullua kaavailla alanvaihtoa juuri nyt. Yksi alkaneen viikon uutisista toitottaa ikäsyrjinnän uhkaavan jo nelikymppisiä. Uutinen kertoo myös, että elän parhaillani työelämäni "neutraaleja" vuosia. Niitä on naisella kolme, ikävuodet 35-37. Näillä näkymin neutraaleihin vuosiini kuuluu vain vähän työtä. Sekin osa-aikaista ja väärällä alalla. Anteeksi, työelämä.

Ettei totuus unohtuisi, vaihdoin profiilikuvani. Kolmasosa päätoimestani istuu sylissäni.

Viidestoista yö

Olipa erilainen kaksiviikkoinen! Ensimmäinen viikko meni aamuvuorossa, ja toisen viikon työvuorot tulivat tipoittain. Välissä oli pari vapaapäivää, ja viimeisen tämän rupeaman vuoron tein lauantaina. Maanantaina vuoro vaihtuu sitten kotona – mies palaa töihin ja minä jään lasten kanssa kotiin. Seuraava lauantaivuoro on kyllä jo sovittuna.

Hassua, että juuri tämän kahden viikon aikana tulin kuitenkin tehneeksi myös muutaman käännöksen. En työnä, vaan ystävän apuna sinne tänne. Käännöksiä oli kaikkiaan kolme: adoptiohakemuksen suositusliite, väitöskirjan tiivistelmäsivu ja kilpailukappaleen sanoitus. Jälkimmäinen yllätti, se oli suomesta englantiin päin, ja yllätyin miten mahdollista sekin oli. Tuli mieleen, että seisahduksissa oleville omille sanoituksillekin voisi hakea uutta vauhtia vaihtamalla kieltä. Kaikkea sitä. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi. 

Lukurintamalla olen kahlaillut fysiologia-anatomiaosuuden kertaalleen läpi ”väärästä” kirjasta. Pänttäämättä ja liikoja miettimättä, pelkästään ihmetellen. Aihepiiri on minulle niin uusi, että kevyempi lähestyminen on hyvä alku. Tutkimme eskarilaisen kanssa pitkään kaavakuvaa kuusivuotiaan leukaluusta, joka on suorastaan pakkautunut täyteen hampaita: maitohampaiden alla uinuu komea rivi eri kehitysvaiheissa olevia pysyviä hampaita. Lopulta laitoin (todennäköisesti) varsinaisen fysiologia-anatomiakirjan tilaukseen. Hintava opus. Nyt ollaan siis jo astetta vakavammissa aikeissa! Uskaltauduin jokin aika sitten myös vihdoin soittamaan tiedekuntaan ja kyselemään edellisen tutkinnon osien hyväksiluettavuudesta sekä muutenkin logopediaopintojen kulusta. Puhelu oli mukava ja rohkaiseva.

Näillä mennään.

Viidakossa

"Ja vaiks sä kynnät mielelläs
sun pitkää suoraa sarkaa
niin koita välil vierailla viidakos..."

Heräsin tänä aamuna kello 4.40. Varmuuden vuoksi jo puolta tuntia ennen lähtöä, joka sekin oli varmuuden vuoksi aikaistettu parillakymmenellä minuutilla. Mies, jolla on kymmenen vuoden kokemus aamuvuoroihin lähtemisestä, epäili, etten onnistuisi lähtemään herättämättä muuta perhettä. Mutta onnistuin. Tai no kyllähän hän oli havahtunut, mutta sai kerrankin kääntää kylkeä. Hänen jäljellä olevat kaksi kesälomaviikkoaan kuluvat nyt koti-isänä.

Olen siis tästä päivästä lähtien kaksi täyttä viikkoa töissä välialanduunissani, joka on itse asiassa armaani työpaikalla. Minulle täydessä viidakossa. Tässä muutamia asioita, jotka koin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni: Ajoin autolla työpaikalle. Sain kuvallani varustetun kulkukortin. Leimasin itseni töihin. Lunastin nipun lounasseteleitä. Söin lounaan työpaikkaruokalassa. Ja tietysti kaikki itse työhön kuuluva. Ja voi, kaikessa uutuudenhuumassa minähän olin kuin huvipuistossa! Koko päivä kului hujauksessa, enkä varmasti muista puoliakaan oppimastani, mutta eipä huolta, perehdyttäjä seuraa touhujani opetuskuulokkeilla ja neuvoo tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tästäkin toopeiluajasta saan täyden palkan.

Merkittävin ero työpäivässäni tuntui työajan jälkeen. Olin pirteä kuin peipponen. Oli hauskaa konkreettisesti matkata kotiin sen sijaan että olisin vääntäytynyt ylös työpöydän äärestä, ja olisinkin siltä istumalta voinut uppoutua pääsykoekirjoihin. (Teoriassa, tosiasiassa ryhdyin laittamaan ruokaa!) Mutta ratkaisu tehdä työnä jotakin aivan muuta tänä aikana kun luen pääsykokeeseen, on ehdottoman oikea. Istumisen sijaan vietän työpäivän seisten, kävellen, kumarrellen, kurkotellen, kiskoen, nostellen.

Tätä lisää! Heti huomenna!

Musiikkia matkalle

Miten tämän nyt sanoisi. Tämä on hyvä, niin hyvä. Kiitos, Jukka Poika!

Kuuntele

Selvitystilassa

Käsi ylös kenellä on joskus, edes pikkuisen, mennyt hermo, palanut käämi, ottanut päähän tai käteen Kelan kaavakkeiden äärellä? Edes liitteiden kokoamisessa? Yrittäjälle Kelan hakemukset ovat todellista herkkua. Ja nyt kyse oli vain lapsen yksityisen osapäivähoidon järjestämisestä kunnan ostopalvelupäiväkodissa. Eli keskimmäisen pääsystä hoitoon esikoisen eskarituntien ajaksi klo 8 - 11.45. Pienimmäinen jatkaa kotihoidossa. Taas sadannen kerran voin vain kiittää sitä päätöstä, että olen aikanani ryhtynyt käyttämään kirjanpitäjää. Tuloslaskelma ja tase, on. Viimeisin veroilmoitus, on. Yrittäjän tuloselvityslomakkeen sain rämpiä läpi omin voimin, mutta tarvittavat tiedot olivat helposti poimittavissa viimeisimmästä tasekirjasta.

Yritystoiminta on siis keskeytyneenä, mutta olen silti yrittäjä, vaikkakin kohta osa-aikainen työntekijä. Aikuisopintotukea hakiessa yrittäjän osa on se tyypillinen, eli lohduton. Palkansaajia koskevan kauniin palkkaa ja tuen määrää esittävän taulukon alla todetaan ykskantaan: "Yrittäjän aikuiskoulutustuki on aina perusosan suuruinen." Aikuiskoulutustuen saamiseksi hakijan on täytettävä kaikki alla olevat ehdot:

Aikuiskoulutustukea voi saada omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuva aikuisopiskelija, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja joka

• on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta ja
• on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua ja
• jää palkattomalle opintovapaalle yhdenjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi tai opiskelee lyhyemmillä opintojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja
• ei saa opiskeluun muuta tukea.

Voi olla, että pystyn hakemaan aikuiskoulutustukea myös työntekijänä, onhan minulla uunituore työsopimus, joka varttuu vähintään vuoden ikäiseksi ennen opiskelun alkua. Viimeinen kohta sen sijaan täyttyy tänä päivänä leikiten. Nykyhallinnon mielestä ihmisen kuuluu opiskella elämänsä aikana vain yksi korkeakoulututkinto. Niin mistä lähtien? Edellisvuodesta. Säästötoimi. Ihmettelen vain, miten tämä käy yksiin kovasti korostetun työurien pidentämisen kanssa!

Tulevista uusista opiskeluvuosistani muodostuu siis todellista tasapainoilua opiskelun ja työn välillä. Ja parin-kolmen muun muuttujan. Olkoon niin, kunhan vuorokaudessa riittää tunteja. Voiko niitä anoa lisää jostakin?

Jotain uutta, jotain lainattua, jotain vihreää

Allekirjoitin eilen elämäni toisen palkkatyösopimuksen. Ensimmäinen koski aikoinaan kesätyötä kotikaupungin hautausmaalla. Nyt tuleva työ on keräilyä jättimäisessä päivittäistavarakauppojen palveluvarastossa. Saan alkuun perehdytystä mm. keräilylaitteen - eräänlainen trukki - ajamisessa. Tästä tulee jännittävää! Jotenkin hauskalta tuntuu tieto, että yhdessä jättivaraston halleista sijaitsee banaanihauduttamo. Tiedän, missä banaanisi on kypsynyt! Käteltyäni rekrytoijaa vielä kerran kävelin pääkonttorilta parkkipaikalle sylissäni upouusi työasu: mustat työhousut, kirkkaan oranssi t-paita, sekä musta collegepaita ja huomiovärinen takki viileätiloissa kerättäviä keikkoja varten. Sain myös Jalaksen uusimmat kesäkengät. Malli on mukava ja käytännöllinen, teräskärki takaa varpaille riittävästi tilaa ahtaammassakin raossa.

Työsopimus on niin sanottu nollasopimus, 0 - 37,5 työtuntia viikossa. Olen siis tarvittaessa työhön kutsuttava, ja otan tarjotuista vuoroista haluamani. Käytännössä teen hoitovapaan aikana lauantaivuoroja. Kun opiskelupaikka heltiää ja lapset aloittavat päivähoidon, otan työvuoroja sen mukaan miten ne sopivat lukujärjestykseen. Tarjolla on työtä kolmessa vuorossa: aamu klo 6-14, päivä klo 9-17 tai ilta klo 14-22. Parasta järjestelyssä on se, että työ tulee vuoro kerrallaan valmiiksi, eikä mitään keskeneräistä seuraa mukana koulupöydän reunalle. Kunhan nyt ensin saan syyn istua koulupöydän ääreen!

Logopedian pääsykoe on kaksiosainen. Kirjallinen osa on kahteen teokseen perustuva monivalintakoe. Suulliseen vaiheeseen kutsutaan 35 kirjallisessa osuudessa parhaiten suoriutunutta. Aloituspaikkoja on 20. Ensin täytetään 12 valintakokeesta ja ylioppilaskokeesta saadun yhteispistemäärän perusteella, loput kahdeksan paikkaa täytetään pelkän valintakokeen perusteella. Pääsykoekirjoina on useana vuonna ollut ihmisen fysiologia-anatomiateos (soveltuvin osin) ja artikkeleista koostuva alan yleisteos Puhuva ihminen. Ostin jälkimmäisen samoin tein, kun huomasin sen kuuluvan tutkintovaatimuksiin myös myöhemmässä vaiheessa. Fysiologia-anatomiakirjan sain lainaksi ystävältä. Näillä mennään kunnes varsinaiset ensi vuoden valintakoekirjat ovat selvillä.

Tultuani kotiin rekrytoijan pakeilta soitin kirjanpitäjälle ja kerroin tämänkertaisista käänteistä. Siinä puhuessani katse osui johonkin herttaiseen ja vihreään kotipihan nurmikolla. Kyykistyin ja katsoin tarkemmin. Poimin käteeni neliapilan.

Logopedia

"Logopedia tarkastelee laaja-alaisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta ja viestintää sekä niiden häiriöitä. Koulutuksen aikana opiskelijat perehtyvät kielellisen ja ei-kielellisen viestinnän normaaliin kehitykseen, toimintaan ja häiriöihin sekä logopediseen diagnostiikkaan ja kuntoutukseen. Ymmärtääkseen näitä logopedian opiskelijat perehtyvät ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen rakenteeseen, kehitykseen ja toimintaan sekä niiden häiriötiloihin. Helsingin yliopiston logopedian tutkimuksen painoalueet ovat vuorovaikutustutkimus, kuntoutustutkimus, puheen, kielen ja kommunikaation sekä niiden häiriöiden tutkimus. 

Logopedian koulutus sisältää logopedian pääaineopinnoissa perus-, aine- ja syventävät opinnot, sekä pakolliset kieli- ja viestintäopinnot. Lisäksi pakollisina sivuaineopintoina logopedian opiskelijat suorittavat psykologian, lääketieteen ja kielitieteen opintoja. Logopedian koulutuksessa suoritetaan ensin humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto (180 opintopistettä) ja sen jälkeen kaksivuotinen filosofian maisterin tutkinto (120 opintopistettä). Koulutusohjelmasta valmistuvat maisterit voivat hankkia laillistetun puheterapeutin pätevyyden.

Logopedian koulutuksesta valmistuvien puheterapeuttien työllisyystilanne on valtakunnallisesti hyvä. Koulutus antaa pääaineopiskelijalle sellaiset tiedot ja taidot, että hän kykenee valmistuttuaan toimimaan itsenäisesti puheterapeutin tehtävissä ja muissa puheen, kielen ja vuorovaikutuksen asiantuntijatehtävissä. Puheterapeutteja työskentelee muun muassa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, kuntoutuslaitoksissa, kehitysvammahuollossa, tutkimuslaitoksissa, päiväkotien ja koulujen erityisryhmissä sekä muutamissa erityiskouluissa. Suuri joukko puheterapeutteja toimii yksityisinä ammatinharjoittajina."

Onpa opinto-opas nykyään mielenkiintoista luettavaa! Verrattuna kääntämisen ja tulkkauksen tutkintoon logopedian opintoihin sisältyy pakollisena sivuaineena jopa joitakin samoja kielitieteen kursseja. Noin yleensä aikaraja suoritusten hyväksilukemiseen on kymmenen vuotta. Tein gradun ja valmistuin vuonna 2008, mutta muut opinnot olen suorittanut vuoteen 2004 mennessä. Ehkä tapaamme vielä, muoto-oppi...

Tallukat tien pintaan

Ajatus tuli todeksi yllättävän äkkiä. Ja muuttui toiminnaksi. Tähän mennessä tapahtunutta: olen keskeyttänyt yritystoiminnan, käynyt työhaastattelussa ja sopinut työsopimuksen allekirjoittamisesta ja perehdytysjakson aloittamisesta alalle, joka on minulle täysin vieras. Välialalle. Tarvitsen sellaisen, jotta saan irrotetuksi aikaa ja energiaa sille varsinaiselle uudelle alalle hakeutumiseen. Tähtäin on vuoden päässä.

Olen ollut päätoiminen kääntäjä, yksityinen ammatinharjoittaja, yhdeksän vuotta. Sitä ennen olin tehnyt muutamia toimeksiantoja jo opiskeluaikana, niin että aikajänne ensimmäisestä työtehtävästä toistaiseksi viimeiseen venyy kaksitoistavuotiseksi.

Olen tehnyt käännöstyötä päätoimisena ja osa-aikaisena, kirkasotsaisena ja puolikuntoisena. Kotoa käsin ja kodin ulkopuolisesta työhuoneesta. Ja muuttuvan tekniikan parissa: aloittaessani työvälineet olivat perinteisellä putkinäytöllä varustettu pöytäkone, matkatelevisio ja videonauhuri. Toimeksiannon vastaanottaminen merkitsi retkeä äänitysstudiolle ja repullista VHS-kasetteja ja paksua, printterin sylkemää käsikirjoitusnivaskaa. Tällä hetkellä, kun jätän sorvini, se käsittää kannettavan tietokoneen ja nettiyhteyden. Siitä huolimatta työn fyysinen puoli on säilynyt samana. Tietokoneeseen sidottuna ja yksinäisenä, vaikka sen kanssa karkaisi Espanjaan asti. Siellä palelin. Kivitalon varjoisalla puolella ollut työhuone ei paikallisen rakentamistavan ansiosta kuumentunut keskipäivän tunteinakaan. Sen sijaan minun oli tultava aurinkoon lämmittelemään kohmeiset sormet taas kirjoituskuntoon.

Olen seikkaillut lukemattomissa mielikuvitusmaailmoissa, ja rakastunut niistä jokaiseen. Olen tanssinut jäätiköllä, luotsannut satapäistä hirviöjoukkoa taisteluun, laulanut tulikärpästen kanssa ja kaivautunut kaninkoloihin. Olen saanut käyttää sanan sivellintä ja maalata suurin, värikkäin vedoin sadun maailmaa suomalaisen yleisön kuultavaksi. Puhumme suomea! Tykkäsitte tai ette. Minä tykkäsin. Tykkäsin niin kovasti, että haalin opiskeluaikana kaiken mahdollisen aiheesta ja aiheen vierestä paisuttaen silloisen 160 opintoviikon maisteritutkinnon pitkälle yli kahdensadan. Tykkäsin kai opiskelustakin.

Nyt edessä on uusi haaste. Pääsykoe, ja kun yliopisto avaa jälleen ovensa, alkaa 300 opintopisteen kerääminen. Puhetta ja kommunikaatiota, oppimisen iloa ja esteiden raivausta. Lapsia ja aikuisia. Kasvotusten. Ihmisten kesken.

Minä haluan puheterapeutiksi!