Myyty!

Myyty. Tuli luettua kuitenkin. Ihan hyvät kirjat!

Mitä jos en hae?

Kirjoitin joskus aiemmin, miltä tuntuisi jos en pääsisi opiskelemaan. Viime päivinä olen lähinnä miettinyt, miltä tuntuisi jos en hakisi. Mieleen pyrkii yksi sana: helpottavalta.

On tapahtunut paljon. On tullut uutta. On löytynyt ilo.

Työn ilo.
Ammatin ilo.
Kiitollisuus.

Tie vain jatkuu, jatkumistaan.

Kevään merkkejä

Korkeakoulujen kevään yhteishaku alkaa viikon päästä. Mies soitti pari viikkoa sitten kesken työpäivänsä huolehtien, että olenhan huomannut yhteishaun alkamisen, radiossa puhuttiin. Mutta se oli se ensimmäinen haku, tämä on se toinen, ja luin tämän uudistuksista Opetus- ja kulttuuriministeriön sivulta:

"Korkeakoulut voivat varata osan opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville. Keväällä 2016 järjestettävistä valinnoista alkaen korkeakoulujen on varattava paikkoja ensikertalaisille yhteishaun hakukohteissa."

Ja sen perään:

"Korkeakouluissa opiskelevien ja korkeakoulututkinnon jo suorittaneiden mahdollisuudet hakeutua ja tulla valituksi uuteen koulutukseen turvataan."

En tiedä yhtään miten nuo vaikuttavat toisiinsa. Miten voidaan yhtä aikaa sekä rajata että turvata mahdollisuuksia? Se on politiikkaa se. Olen joka tapauksessa "hakukelpoinen".

Lukeminen on sujunut mukavasti. Saimme pienellä kodin muutoksella sekä uutta tilaa että aikaa: teimme lapsille uuden huonejärjestyksen ja siirsimme pienimmän nukkumaan keskimmäisen kanssa samaan huoneeseen, pois meidän makuuhuoneesta. Omista iltalukemisista olikin jo aikaa!

Lukujärjestyksen päivittäinen lukumäärä on pieni, mutta päivänkin väliin jättäminen kerryttää sivumäärää. Tällä hetkellä luen anatomiaa ja fysiologiaa. Puhuvan ihmisen vuoro alkaa taas tämän kuun lopusta. Sen kivemman kirjan. Luin siitä eilen pari lukua muuten vaan. Mutta olin-olin-olin lukenut anatomia-fysiologiat sitä ennen! Junassa ja työpöydän kulmalla. Sydämen toiminnan ja hengityslihakset, illalla luustolihakset. Tänään ohjelmassa on veren ominaisuudet.

Onhan tässä ehditty

Lukea. Latinan sanaston poimimisen ohessa olen lukenut anatomia-fysiologian lukujen tiivistelmät ja termeihin kuuluvat selostukset. Tällä hetkellä kirjoitan termejä puhtaaksi taulukkoon. Sittenkin. Kirjoittamisesta tulee hyvä kertaus, ja lisäksi saan itselleni nyt ja jatkossa käytettäväksi kattavan anatomiasanaston. Vaikka kääntämiseen! Tajusin tässä yhtenä päivänä tekeväni samalla hyvää täydennystä käännösopintojen kapeaksi jääneeseen erikoisalaan, lääketieteeseen. Puhuvaa ihmistä olen lukenut itselleni iltasatuina 1-2 kappaletta kerrallaan niin, että sisällysluetteloon kertyneiden rastien mukaan olen pian lukenut koko kirjan kertaalleen läpi. Tavoitteena helmikuun lukemisissa on, että olen maaliskuun alkuun mennessä ottanut koko aineiston siinä määrin haltuun, että voin alkaa edetä lukusuunnitelman mukaan alleviivaten ja muistiinpanoja tehden ilman että tukehdun liikaan uuden tiedon määrään.

Tehdä töitä. Päästyäni eroon toiminimen kuluista ja rasitteista, eli arvion mukaan maksettavista eläkemaksuista, ennakkoveroista, alvin ja kirjanpidon pyörittämisestä - tein iloisen paluun kääntämisen pariin laskutuspalvelun avulla. Ihanan yksinkertaista. Teen työn, annan laskutustoimeksiannon, saan palkan tilille. Jos joku tätä lukeva innostuu palvelusta, kertokoon minullekin, kuitataan yhdessä värväysbonukset! Välialanduuni jää tällä erää hyllylle odottamaan kiireisiä opiskeluaikoja; se työ sopii tehtäväksi irtiottona työvuoro kerrallaan silloin, kun mihinkään muuhun työhön ei ole aikaa. Parjattu nollasopimus on tässä ihana mahdollistaja. Työsopimus on, mutta se ei velvoita mihinkään työmäärään.

Säätää lasten hoitoaikoja. Epämääräiset työajat ja vaihtelevat tulot ovat hankala yhdistelmä kolmen lapsen päivähoidon kanssa. Aloitimme tammikuussa kaikille kokopäivähoidon, tosin lyhyellä hoitoajalla. Nykyinen kotikunta ei kuitenkaan tunne välimuotoa puolipäivän ja kokopäivän välillä, vaan kaikki viiden tunnin ylittävä hoito on kokopäivähoitoa. Saimme yksityisen päiväkodin talousvastaavalta ystävällisen varoituksen piakkoin tuntuvasti nousevasta hoitomaksusta ja ehdimme jo ennen helmikuuta ajatella paletin uusiksi. Vähensimme pienempien hoitoajan 12 hoitopäiväään kuukaudessa niin, että muina päivinä pelkästään esikoinen käy eskarissa. Miehen vuorotyö tuli tässä avuksi; hoitopäivät käytetään aamuviikkoihin, iltaviikolla lapset ovat kotona.

Haaveilla. Eskaria käyvän esikoisen ykköshaave on koira. Siitä puhutaan päivittäin. Vaihdellen käyttäen sanaa jos ja kun. Yhä enemmän kun. Mietitään rotuja. Lasketaan ikävuosia, "minkä ikäinen pienin on kun minä olen kolmannella luokalla?" Mietitään koiran ulkoiluttamista, ja miten se osuisi päivärytmiin. Aamuihin. Koulupäiviin. Iltatoimiin. Ihanan järkeviä ajatuksia, mutta ei. Vastaus on ei. Toistaiseksi.

Niskalenkki latinasta

Suurimpia riesoja ja lukemisen hidastajia anatomia- ja fysiologiakirjassa on latinankielinen terminologia. Sain tähän ongelmaan kullanarvoisen vinkin serkultani: hän oli sairaanhoito-opinnoissaan Uppsalassa lukenut pitkät litaniat anatomian latinankielistä sanastoa mp3-soittimeen, ja opetellut sanaston kuuntelemalla. Latinasta ruotsiksi.

Tuumasta toimeen, ja konsti käyttöön. Olen nyt selannut anatomiakirjaa ja poiminut latinankielisiä nimityksiä. Niitä on paljon. Ennen koealueen puoliväliä käsissä on 13 käsinkirjoitettua puoliarkkia. Kappaleet, kuvatekstit, kaaviokuvat, taulukot, poikkileikkaukset, kaikki käytännössä keskittyvät latinankielisen terminologian kahlaamiseen. Olen poiminut nimityksiä riippumatta toistosta; kokonaisuuksittain ja käsinkirjoittamalla, excelöimättä. Käsinkirjoitus piirtää sanat paremmin näkömuistiin.

Aluksi työsarka tuntui loputtomalta, mutta pian termeihin alkoi tulla tuttuutta. Suuntaa ja sijaintia ilmaisevat anteriorit, posteriorit, dexterit ja sinisterit yhdistettyinä lihaksia, jänteitä, suonia ja hermoja nimittäviin musculoihin, ligamentumeihin, venoihin ja nerveihin alkoivat toistuessaan muodostaa kauniita, loogisia nimiä. Pääsanat ovat monesti tuttuja latinan lainoja muissa kielissä: nasalis, dens, cranium, palma, pectoralis. Useiden kohdalla syttyy ajatus "niin tietenkin".

Kiitos serkkuseni, tämä oli hyvä!!

Eilinen iltayö perheen nukkuessa meni kuin siivillä.