Lukea. Latinan sanaston poimimisen ohessa olen lukenut anatomia-fysiologian lukujen tiivistelmät ja termeihin kuuluvat selostukset. Tällä hetkellä kirjoitan termejä puhtaaksi taulukkoon. Sittenkin. Kirjoittamisesta tulee hyvä kertaus, ja lisäksi saan itselleni nyt ja jatkossa käytettäväksi kattavan anatomiasanaston. Vaikka kääntämiseen! Tajusin tässä yhtenä päivänä tekeväni samalla hyvää täydennystä käännösopintojen kapeaksi jääneeseen erikoisalaan, lääketieteeseen. Puhuvaa ihmistä olen lukenut itselleni iltasatuina 1-2 kappaletta kerrallaan niin, että sisällysluetteloon kertyneiden rastien mukaan olen pian lukenut koko kirjan kertaalleen läpi. Tavoitteena helmikuun lukemisissa on, että olen maaliskuun alkuun mennessä ottanut koko aineiston siinä määrin haltuun, että voin alkaa edetä lukusuunnitelman mukaan alleviivaten ja muistiinpanoja tehden ilman että tukehdun liikaan uuden tiedon määrään.
Tehdä töitä. Päästyäni eroon toiminimen kuluista ja rasitteista, eli arvion mukaan maksettavista eläkemaksuista, ennakkoveroista, alvin ja kirjanpidon pyörittämisestä - tein iloisen paluun kääntämisen pariin laskutuspalvelun avulla. Ihanan yksinkertaista. Teen työn, annan laskutustoimeksiannon, saan palkan tilille. Jos joku tätä lukeva innostuu palvelusta, kertokoon minullekin, kuitataan yhdessä värväysbonukset! Välialanduuni jää tällä erää hyllylle odottamaan kiireisiä opiskeluaikoja; se työ sopii tehtäväksi irtiottona työvuoro kerrallaan silloin, kun mihinkään muuhun työhön ei ole aikaa. Parjattu nollasopimus on tässä ihana mahdollistaja. Työsopimus on, mutta se ei velvoita mihinkään työmäärään.
Säätää lasten hoitoaikoja. Epämääräiset työajat ja vaihtelevat tulot ovat hankala yhdistelmä kolmen lapsen päivähoidon kanssa. Aloitimme tammikuussa kaikille kokopäivähoidon, tosin lyhyellä hoitoajalla. Nykyinen kotikunta ei kuitenkaan tunne välimuotoa puolipäivän ja kokopäivän välillä, vaan kaikki viiden tunnin ylittävä hoito on kokopäivähoitoa. Saimme yksityisen päiväkodin talousvastaavalta ystävällisen varoituksen piakkoin tuntuvasti nousevasta hoitomaksusta ja ehdimme jo ennen helmikuuta ajatella paletin uusiksi. Vähensimme pienempien hoitoajan 12 hoitopäiväään kuukaudessa niin, että muina päivinä pelkästään esikoinen käy eskarissa. Miehen vuorotyö tuli tässä avuksi; hoitopäivät käytetään aamuviikkoihin, iltaviikolla lapset ovat kotona.
Haaveilla. Eskaria käyvän esikoisen ykköshaave on koira. Siitä puhutaan päivittäin. Vaihdellen käyttäen sanaa jos ja kun. Yhä enemmän kun. Mietitään rotuja. Lasketaan ikävuosia, "minkä ikäinen pienin on kun minä olen kolmannella luokalla?" Mietitään koiran ulkoiluttamista, ja miten se osuisi päivärytmiin. Aamuihin. Koulupäiviin. Iltatoimiin. Ihanan järkeviä ajatuksia, mutta ei. Vastaus on ei. Toistaiseksi.
