Mitä jos en pääse?

Mies kysyi mitä aikoisin tehdä, jos en pääse opiskelemaan puheterapeutiksi. Mietin hetken, ja vastasin, että riippuisi siitä, mikä fiilis pääsykokeesta olisi jäänyt. Eli aikoisinko hakea uudelleen, vai olisiko se niin sanotusti siinä.

Välialantyössä on ollut aikaa ajatella. Jos en saa opiskelupaikkaa, mutta aikoisin hakea uudelleen, viettäisin seuraavan talven edelleen osa-aikatyössä ja jonkinlaisella osittaisella hoitovapaalla. Pienin olisi edelleen alle kolmevuotias, ja vanhin lapsista ekaluokkalainen, joten jonkinlainen osa-aikailu olisi jopa tarpeellisempaa, kuin uuteen kuvioon säntääminen. Voisin tehdä tämän valinnan vaikka saisin opiskelupaikankin. Ehkä lykkäisin opintojen aloitusta vuodella? Osa-aikatyö voisi olla välialanduunia, tai käännöstöitä. Dubbikäännöksiäkin on ollut ikävä. Ei tietokoneen ääressä istumista, ei silmien väsymistä, eikä migreenikohtauksia, mutta satumaailmoja, ääniä ja tunnelmia. Piirrettyjä tyyppejä, jotka juttelevat suoraan korvaan, ja joiden jutut käy läpi niin monta kertaa, että osaa valmiit vuorosanat ulkoa. Hahmoja, joiden äänensävy ja luonne tulevat niin tutuiksi, ettei sopivaa suomennosta tarvitse hakea. Karikatyyrejä, joiden ilmeistä ja eleistä syntyy omaa päänsisäistä sekopäähuumoria. Ammattitaudin oireita. Olen vasta äskettäin vähän hellittänyt korviani lasten katsoessa lastenohjelmia. Mutta vain vähän.

Jos en saa opiskelupaikkaa, enkä aikoisi hakea uudelleen, olisin uusien valintojen edessä. Vaihtoehtoina olisivat ainakin käännöstyön jatkaminen, tai oikea työnhaku nykyisellä tutkinnolla. Että tässä olisi nyt yksi tämmöinen FM, tarvitseeko kukaan? Anyone? Sitä vaihtoehtoa en ole vielä koskaan ajatellut ihan vakavasti. Tähänastinen työelämä ei ole papereita kysellyt, olen vain mennyt kiinnostus ja tekeminen edellä. Tai on, välialanduunin haastatteluun sain tuoda todistukset mukanani. Rasti seinään, ensimmäinen kerta kun niitä kysyttiin! Kaiketi vain tarkistus että ne ovat olemassa, etten ollut sepitellyt omiani rekrytointikaavakkeeseen. Hauska ne oli kuulema nähdä.

Jos jatkaisin kääntämistä, täytyisi työ ainakin järjestää pois kotoa. Tähän asti parasta aikaani yrittäjänä on ollut vaihe, jossa pidin kodinulkopuolista työhuonetta kivenheiton päässä sekä kotoa että lasten hoitopaikasta. Sain lähteä aamulla töihin. Tai illalla, sattui sitäkin. Muutimme kesällä uuteen kotiin, enkä kodin mukavuudesta huolimatta halua tehdä tästä työpaikkaa. Työhuoneen löytäminen nykyiseltä paikkakunnalta ei varmasti olisi sen vaikeampaa kuin edelliseltäkään, ehkä edullisempaa jopa.

Vaihtoehtoja siis on. Ykkösenä luonnollisesti että saan paikan suit sait. Mutta kun nyt kerran kysyttiin.